Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja tervetuloa tämän blogin viimeisen postauksen pariin! :|

Kaikki loppuu aikanaan ja niin loppuu myös tämän blogin tarina.. tai no, blogi jää elämään omaa elämäänsä internetin ihmeellisessä maailmassa, mutta sen päivittäminen loppuu tähän postaukseen. Tätä blogia on ollut kiva kirjoitella, vaikka aikataulu postauksien kirjoittamisen suhteen petti heti koulutusjakson jälkeen :/  Parempi kuitenkin kirjoitella ennemmin tai myöhemmin kuin ei milloinkaan o/


"Huomioit kaikkia: pienimpiä, keskikokoisia ja isompia"

"Ahkera, mukava sivari. Hyvin sulauduit joukkoomme! :)"

"Olet aina hyväntuulinen ja valmis auttamaan!"

Muun muassa tällaista palautetta sain henkilökunnan taukohuoneen pöydälle jättämälleni paperille, johon muut työntekijät saivat kirjoittaa palautetta. Vielä kun sain työtodistukseeni raksin sarakkeeseen 'Erinomainen' kohdille "Työtaito" ja "Käytös", niin kyllä lämmitti mieltä \(^_^)/

Viimeistellessäni tätä blogin viimeistä postausta on maaliskuun 29. päivä 2017 - eli päivälleen vuosi sitten kävelin viimeistä kertaa ulos työpalvelupaikastani. Kirjoitan muuten tätä tekstiä pääkaupungin sykkeestä - muutin elokuun 2016 alkupäivinä omilleni opiskelupaikan perässä. En saanut juuri sitä paikkaa, mitä hain joten turvauduin varasuunnitelmaan B, joka on osoittautunut varsin hyväksi vaihtoehdoksi.


Näin ihan viimeisenä tekonani haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat löytäneet tämän blogin, lukeneet sitä aktiivisesti tai ehkä jopa hyötyneet sen sisällöstä. Kysymyksiä saa laittaa jos kysyttävää on, ja vastaan kysymyksiin mielelläni (vaikka en varmasti osaa suoriltaan aivan jokaiseen kysymykseen vastata) :)

--Lauri

Siviilipalveluksen viimeiset hetket (TJ0), fiilikset siitä ja mitä sitten tapahtui..?

Tänään, 13. joulukuuta 2016, aamulaskuri näyttää lukemaa TJ -265.Se ei kuitenkaan lannista kirjoitusintoa, vaikka tähän aikaan syksystä masennus uhkaa ottaa valtaansa syksyisen, kylmän sään ja mustan maan keskellä. :\

Tälle postaukselle oli vaikeaa keksiä hyvin sen sisältöä kuvaavaa otsikkoa, joten pienen edestakaisen veivaamisen jälkeen otsikoksi päätyi "Siviilipalveluksen viimeiset hetket (TJ0), fiilikset siitä ja mitä sitten tapahtui..?".


Mutta sitten itse aiheeseen, eli ... noh, aloitetaan niistä siviilipalveluksen viimeisistä hetkistä.Lasketaan tässä tapauksessa viimeisiksi hetkiksi aika vuodenvaihteesta 2015-2016 aina siviilipalvelusaikani loppuun saakka eli maaliskuun 29. päivään.

Palasin joululomalta töihin ... olisikohan ollut 8. päivä tammikuuta. Siitä hyvin etenivät tuttuun tahtiin hiihtolomaan asti. Hiihtoloman nimensä mukaisesti lomailin viikolla 9. Hiihtoloman jälkeen ja oikeastaan jo hieman ennen sitä alkoi tuntua siltä, että viikot kuluvat ihan pahuksen nopeaan tahtiin :/  Viimeiset pari viikkoa sain joka päivä vastata jonkun kysymykseen siitä, kuinka monta aamua minulla olikaan jäljellä, mikä ei oikeastaan edes haitannut tai ees ärsyttänyt minua millään tavalla. Kun aamuja oli jäljellä enää parin viikon verran, väsäsin "köyhän miehen aamukamman", jonka sitten laitoin henkilökunnan taukohuoneen pöydälle. Eräs nimeltämainitsematon työntekijä tosin kävi saksimassa aamukampani leveitä piikkejä hieman, jotta aamuja näyttisi olevan jäljellä enemmän kuin niitä todellisuudessa oli. Ei ilmeisesti olisi halunnut minun lähtevän (ja veikkaan monen muun työntekijän olevan samaa mieltä) :D  Viimeinen päiväni siviilipalveluksessa olisi ollut torstaina 24. maaliskuuta, juuri ennen pääsiäispyhiä. Mutta se pahin pääsi tapahtumaan: päädyin vatsataudin uhriksi (muistaakseni) tiistain-keskiviikon välisenä yönä, jolloin siviilipalvelukseni loppuminen venyi pääsiäispyhien jälkeiselle tiistaille (29. maaliskuuta) :(  Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin sairastaa pari-kolme päivää ja viettää pääsiäispyhät kaikessa rauhassa. Tiistaina aamulla soitin pomolle ja kysyin, onko OK, jos tulen tekemään pakolliset "paperihommat" ja heittämään hyvästit niin lapsille kuin muille työntekijöille. Tämä sopi ja lähdin aamupäivällä kohti päiväkotia bussilla. Pääsin päiväkodille, jossa niin aikuiset kuin lapsetkin olivat selvästi odottaneet toistaiseksi viimeiseksi jäävää saapumistani :)  Pyörin talossa pari tuntia kiertäen kolme ryhmää ja jutellen muiden työntekijöiden kanssa kahvia juoden ja erään toisen poisjäävän työntekijän tekemää kakkua maistellen. Eskariryhmän ruokailuajan lähestyessä liityin viimeistä kertaa heidän seuraansa ja pääsin vielä viimeiselle luonaalle (jotain hyvää safkaa taisi olla vielä tuona päivänä <3). Ruokailun jälkeen pääsin toista ja samalla viimeistä kertaa istumaan eskariryhmän eteen ja sain heiltä pienen "kellon" (olihan eskariryhmän nimi "Viisarit", joten "kello" sopi ryhmän nimeen täydellisesti) ja vihkosen täynnä eskarien piirrustuksia. Toiselta ryhmältä sain aiemmin päivällä kortin, jossa on jokaisen ryhmän lapsen nimi ja askarteluväriin upotetun sormenpään jättämä "sormenjälki". Hetkeä myöhemmin eskariryhmän seuraksi liittyi pomoni, joka antoi minulle kirjekuoressa työtodistuksen ja siviilipalvelustodistuksen (se keltainen pieni lärpäke), aamukampani ja kortin, jossa on kahden päiväkodin kaikkien (tai ainakin melkein) nimet (laskemalla selvisi, että nimiä on 34). Lisäksi sain ihanan muumimukin, jollaista minulla ei ole vielä koskaan ollut <3. Sen jälkeen lähdin viimeistä kertaa eskarien kanssa ulos ja kesken ulkoiluajan käväisin viereisellä päiväkodilla heittämässä hyvästit kaikille työtekijöille, joita nyt satuin löytämään. Sen jälkeen palasin vielä hetkeksi eskariryhmän pariin, juuri ennen kuin hoitoon jääneet eskarit olivat menossa nukkumaan ja loput olivat vielä ulkona odottamassa vanhempiaan hakemaan heitä. Siinä vaiheessa heitin hyvästit hoitoon jääneille eskareille ja menin takaisin nauttimaan ulkoilmasta. Lopulta pihalla oli enää yksi eskarityttö, minä ja toinen työntekijä. Oli muuten pahuksen hiljaista siinä vaiheessa, hiljaisempaa hetkeä saa siviilipalvelusajaltani etsiä kissojen ja koirien kanssa siinä tuskin onnistumatta.

Siviilipalvelukseni viimeinen hetki: sanoin heipat eräälle eskaritytölle viimeistä kertaa. Se hetki jäi pysyvästi mieleeni. Kävelin ulos päiväkodin pihan portista viimeistä kertaa työn merkeissä. Se portinavaus vei minut vapauteen. Portin ulkopuolella vaihdoin vielä muutaman sanan toisen työntekijän kanssa ja kävelin viereiselle linja-autoasemalle epämääräisen tunteiden meren saattelemana. Bussimatkalla kotiin kirjoittelin kaverille, siskolle ja Twitteriin vapautuneen "OHI ON!"-viestin ja pikakelasin mielessä kuluneita kuukausia läpi. Myöhemmin illalla kirjoitin Facebookiin hieman pidemmän postauksen aiheesta parilla kuvalla varustettuna. Kyseinen Facebook-postaus on julkinen ja se löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/valkonen.lauri6/posts/671542499651974


Tässä vielä pähkinänkuoressa siviilipalvelukseni:

11. toukokuuta 2015 - 29. toukokuuta 2015: 3-5/6 -vuotiaiden ryhmä (päiväkoti A)
1. kesäkuuta 2015 - 30. kesäkuuta: kahdessa eri 3-5 -vuotiaiden ryhmässä vähän vaihtelevasti (päiväkoti A)
1. heinäkuuta 2015 - 31. heinäkuuta 2015: Päiväkoti A:n porukkaa päiväkodissa B heinäkuun ajan
3. elokuuta 2015 - 14. elokuuta 2015: eskariryhmässä ennen eskarin alkamista (päiväkoti A)
17. elokuuta 2015 - 28. elokuuta 2015 (???) - eskariryhmä (päiväkoti A) / eskariryhmä (uusi päiväkoti) (ma, ti, pe: uusi päiväkoti, ke, to:päiväkoti A)
31. elokuuta - 29. maaliskuuta (24. maaliskuuta!): eskariryhmä (uusi päiväkoti)

^ Hieman epäselvästi ilmaistuna, mutta jokseenkin yllä olevien päivämäärien rajoissa tuli pyörittyä kolmella eri päiväkodilla. Jätän tässä päiväkotien ja ryhmien nimet mainitsematta.

"Kello", jossa on eskariryhmän jokaisen lapsen ja työntekijän nimi :)

 Vihkonen täynnä lasten piirroksia

"Kortti" kahden päiväkodin työntekijöiden nimillä varustettuna. / Toiselta ryhmältä saatu "kortti" lasten sormenjäljillä.

 

  Köyhän miehen aamukampa on nyt tyhjä ja siihen ei enää lisää aamuja tule tai aamuja oteta pois <3 / Siviilipalvelustodistukseni kommentilla "Täysin palvellut"

(ehkä hieman turhan agressiivisesti tuli sensuroitua kuvia, mutta ainakaan asianomaiset eivät ylläty nähdessään nimensä netissä mahdollisesti pitkänkin ajan kuluttua :) )

Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Toukokuun 12. päivä sain tekstiviestin, jollaista en rehellisesti sanottuna osannut odottaa. Sain nimittäin eskariryhmän (sen, jonka apuna olin suurimman osan siviilipalvelusajastani) puhelinnumerosta tekstiviestin, jossa kysyttiin, tulisinko mukaan eskarien kevätretkelle 25. toukokuuta. Vastasin hetken silmiä pyöriteltyäni myönteisesti ja jäin odottamaan kyseistä päivää. 

Koitti toukokuun 25. päivä. Otin polkupyörän alle ja poljin tutun leikkipuiston laitamille, jossa sijaitsee pieni "liikennepuisto". Eskarit ajelivat liikennepuistossa polkuautoilla ja aikuiset tietenkin ohjasivat muistuttaen liikennesäännöistä. Siitä suuntasimme läheiselle, isolle ala-asteelle (kyseisessä koulussa kävin ala-asteen vuosina 2003-2009!) lounaalle ja siitä kävellen kaupungin keskustaan Citymarketin edustalle odottamaan, kun yksi eskariryhmän aikuisista kävi ostamassa jäätelöt. Siitä vanhemmat tulivat hakemaan eskareita matkaansa ja minä suuntasin kotiin. Päivä oli yksi parhasita vähään aikaan ja iltapäivälle suuntasinkin itse jo kohti Lahtea ammattikorkeakoulun pääsykokeeseen. Mutta se on sitten oma tarinansa, joka ei mahdu tämän blogin aiheen sisään, joten jätän sen kertomatta.

Tämä on toiseksi viimeinen postaus tähän blogiin eli vielä yksi on tulossa! :)


EDIT: korjattu kirjoitusvirhe viimeisen kuvan jälkeen olevassa "pikkupräntissä" :)  --21:27 - 23.1.2017

Mitä sitä tuli yleensä päiväkodilla tehtyä?

Olen viimeisen kuukauden aikana kerännyt listaa kaikesta siitä, mitä jouduin/pääsin päiväkodilla siviilipalvelusmiehenä tekemään, tämä postaus toimikoon pienenä kurkkauksena päiväkotielämään:


-aamupalan / lounaan / välipalan laittaminen valmiiksi järjestelyineen (pöydän pyyhinnät yms.) (leipien teko ja maitojen kaataminen ruokalassa)

-sänkyjen/patjojen laittaminen valmiiksi / siivoaminen päivälevon/unien jälkeen

-legojen yms. peseminen

-pyykkikoneen ja kuivausrummun "pyörittäminen"

-henkilökunnan taukotilassa astioiden tiskaaminen / tiskoneen "pyörittäminen"

-"lähi-ATK -tuki", monistus, liikuntasalin AV-tekniikan hoitaminen, iPadien päivittäminen..

-pölyjen pyyhintä ja siivoajien auttaminen

-uudelle päiväkodille lelujen kokoaminen ja tavaroiden vieminen oikeisiin ryhmiin, lisäksi tavaroiden vastaanotto ja purkaminen paketeista

-"keittiötädin" auttaminen silloin tällöin

-naulakkomerkkien askartelu

-eteisten säätäminen

-uusien nimilappujen tekeminen (Dymolla)

-varastojen siivoaminen

-eteisten pitäminen järjestyksessä, vaatteiden laittaminen kuivauskaappiin ja sieltä pois ottaminen

-muiden aikuisten auttaminen / eskariryhmän apuna toimiminen

-ulkovarastojen lelujen pesu viikottain / varaston lakaisu (tämä tosin vain yhdessä niistä kolmesta päiväkodista, joissa kerkesin olemaan hommissa)

-syöttäminen (tämä tosin vain yhdessä niistä kolmesta päiväkodista, joissa kerkesin olemaan hommissa)

-eskariryhmän pöytien/kaappien pitäminen siistinä

-eskariryhmän läsnäololistojen tekeminen

-värikynien teroittaminen

-lautapelien pelaaminen lasten kanssa

-hiihto/luistelu!

-laminointi & leikkaaminen


Kahta samanlaista päivää ei tosiaankaan osunut kohdalle!

Plussia ja miinuksia koulutusjakson eli "Lapinjärven kuukauden" ajalta

27. helmikuuta ehdin jo luvata, että uusia tekstejä on vielä tulossa, ja niinhän niitä onkin! Vaikka viime aikoina onkin ollut kaikenlaista enemmän tai vähemmän tärkeää tekemistä, niin aamulaskurin näyttäessä lukemaa TJ -109 innostuin viimein aloittamaan uuden tekstin kirjoittamisen :)

Kirjoitin aiemmin oman postauksen jokaisesta koulutusjakson viikosta (4 kpl), joten tässä postauksessa ajattelin otsikon mukaisesti turista kaikkea yleistä, sekalaista asiaa sekä omia mielipiteitä Lapinjärvellä vietetyistä neljästä viikosta (viikonloppuisin kävin toki kotona).

----------------------------------------------------------

Plussat:
-hyvä ruoka
-ympäristö
-rento meininki (luennot lähinnä)
-paljon uusia tuttavuuksia
-juoma- ja välipala-automaatit

Ainakaan minulla ei ollut mitään valittamista ruuan suhteen ja olisin voinut jäädä Siviilipalveluskeskuksen sapuskoille pidemmäksikin aikaa ;D Esimerkiksi koulutusjakson toisen viikon perjantaina lounaana oli riisiä ja jotain kebabhässäkkää, joka oli kyllä hyvää: https://www.instagram.com/p/12gdKRDdVr/

Ympäristöstä pakko mainita sen verran, että Lapinjärvellä oli kyllä nätit maisemat ja niitähän olisin tietenkin voinut jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa, mutta koultusjakson neljä viikkoa eivät selvästikään olleet tarpeeksi... :)  Toisella puolella kiva järvimaisema ja toisella puolella peltoa, ainakin tunsin olevani keskellä-ei-mitään.

Luennoilla istuminen oli mukavan rentoa hommaa, vaikka välillä iltapäivisin väsyttikin sen verran istumisen jäljiltä, että nuokahdin useampaan kertaan.

Lisäksi koulutusjakson aikana tuli paljon uusia tuttavuuksia, joista yhtäkään en tosin ole nähnyt koulutusjakson jälkeen :\

Vaikka Siviilipalveluskeskus ei sijaitse aivan Lapinjärven kirkonkylän kyljessä, helpotusta tuovat kanttiinista löytyvät juoma-automaatti ja välipala-automaatti (pieni karkkipusseja, suklaapatukoita yms.)


Miinukset:
-sää (sateinen ja tuulinen melko usein kuukauden aikana)
-kämpässä turhankin lämmin, eikä tuuletuskaan auttanut

Tietenkin myös miinuksia löytyi  :\  Ensinnäkin sää tuntui turhan usein olevan joko a) hyvin tuulinen (toisella puolella järveä ja toisella peltoa) tai b) sateinen (useana yönä satoi ainakin siitä päätellen että aamulla saattoi vielä sataa ta vaihtoehtoisesti kaikki paikat olivat sateesta märkiä). Toisena pitää mainita oma huone, jossa oli mielestäni aina liian lämmin, vaikka ikkunat olivat päiväsaikaan lähes koko ajan auki...


--------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta näin yleisesti ottaen koulutusjaksolla oli kivaa ja kävisin sen mielelläni toistekin, jos vain voisin :)  Mutta tästä seuraavaa postaista kirjoittamaan~

Aika vähän aamuja jäljellä :)

TJ26, mutta blogi on ollut hiljaisena huopatossutehtaana jo heinäkuun puolesta välistä saakka. Valitettavasti työn ohella on ollut myös paljon muutakin tekemistä, joten riittävää aikaa blogin päivittämiselle ei ole oikein löytynyt.

Uusia tekstejä on kuitenkin tulossa vielä, joten odotus palkitaan ;)